Levin jälkimainingit

Loistokas ja työntäyteinen reissu Levillä päättyi aamulla, kun saavuimme takaisin toimistolle suoraan Rovaniemeltä lähteneestä yöjunasta, kenties hehkeimpinä kuin koskaan. Lapin matkalla tutustuimme Levi Summitiin ja tulevaan näyttelytilaan. Tilan todellinen suuruus yllätti meidät kaikki, ja totesimme, että postereita ja informaatiota saa olla reilusti. Joka kolo ja mitta tarkistettiin, ja nyt ollaan paremmin selvillä jatkotoimista. Summitin aulassa myös pyöri jo mainos tulevasta näyttelystämme, ja sen näkeminen todentotta toi lisäpuhtia ja motivaatiota. Lopputuloksesta on tultava näyttävä ja siihen kaikki tähtäävät täysillä.

Kävimme myös Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa vierailulla ja tapasimme siellä paikallisen näyttelyn työntekijöitä, joilta saimme hyviä vinkkejä ja neuvoja. Heidän näyttelynsä näkeminen toi meille myös hyvän vertailukohteen siihen, mitä voimme tehdä samalla tavalla ja mitä ehkä toisin.

Tapasimme myös Oulun Yliopiston professorin Juha Pekka Lunkan, joka on asiantuntijana mukana projektissa. Hänelle oli jo etukäteen lähetetty tekstejämme luettavaksi, joista nyt saimme palautetta. Hän toi myös esille hyviä näkemyksiä, joita on hyvä ottaa huomioon sekä näyttelyssä että kirjassa. Tapaaminen oli oikein miellyttävä ja uusia ideoita antava. Lisäksi kävimme Ylläksellä tutustumassa Jounin Kauppaan, joka on toiminnassaan keskittynyt erityisesti ekologisuuteen. Sitä voidaan pitää Suomen vihreimpänä kyläkauppana.

Töiden lisäksi meillä oli myös vapaa-aikaa, jolloin muun muassa pyöräiltiin, käveltiin Levitunturin huipulla, lyötiin parit pallot rangella ja aamuyön auringossa uitiin Immeljärven kirkkaassa vedessä. Saaviimme tarttui myös pari maistuvaa sinttiä.

Jaoimme projektin loppuajaksi jokaiselle oman vastuualueen ja nyt ei muuta kuin painamaan duunia, niin että saamme mahdollisimman paljon valmiiksi ennen syksyä. Levin matka teki kaikille hyvää, kun pääsimme yhdessä hieman rentoutumaan ennen loppurutistusta, mutta oli samalla myös erittäin hyödyllinen töiden kannalta. Moni asia selkiytyi, erityisesti saunan lauteilla.

Kuvassa voitontuuletukset Levitunturilla.

Mietteitä kirjan tyylistä

Kun kahdeksan korkeakouluopiskelijaa, tai jo valmistunutta, pannaan työskentelemään keskenään muutamaksi kuukaudeksi ilmastonäyttelyn parissa, lopputulos on ennen kaikkea mielenkiintoinen. Kun tiimiin on yhdistelty pääasiassa teekkareita, kauppatieteilijä ja joku hassu valtiotieteilijä, vaihtelevat näkökulmat, prioriteetit sekä asioiden hahmotus aika lailla.

Ennen kaikkea tämä on näkynyt tulevan kirjamme tekemisessä. Kirja suuntautuu voimakkaasti tulevaisuuden energiatekniikoihin ja niiden esittelyyn. Totesimme, että tällä hetkellä, ainakaan Suomesta, ei löydy vastaavaa, pääasiassa energiaa ja ilmastonmuutosta käsittelevää kirjaa.

Aihealueet jaettiin heti kesän alussa ja jokainen on liittänyt valmiin tekstinsä yhteiseen kansioon. Kun koko raakileversion luki ensimmäistä kertaa, vaikutelma oli melko sekava ja jokaisen oma kirjoitustyyli erottui selvästi. Keskustelua onkin käyty siitä, mitä tyyliä lähdemme jatkossa tavoittelemaan. Onko kertova, kansantajuinen ja selkeä teksti helpommin ymmärrettävää vai muuttuuko se helposti naiiviksi ja jaaritteluksi? Vai lyömmekö vain tylysti faktat pöytään tai viljelemmekö ”eri mittakaavassa tapahtuvia ilmiöitä, jotka tapahtuvat tietyissä puitteissa jonkin toimijan taholta, joka taas tapahtuu jonkin toimesta käsiteltäessä esimerkiksi näiden tahojen tasolla toimivien toimien vastakkainasetteluina”-tyyppisiä lauseita. Edellä oleva esimerkki on hyvin kärjistetty, mutta varsinkin englanninkielisiä lähteitä luettaessa teksti helposti muuttuu kirjoitusvaiheessa liian kankeaksi ja tällaisia kamaluuksia on jouduttu heivaamaan melko rankalla kädellä. Ongelmana ovat myös liian teknillinen kieli ja termit. ”Primäärienergia”, ”energiaintensiivinen”, ”lauhdevoima”, ”prosessiteollisuus” sekä monet muut voivat olla täysin vieraita sanoja maallikoille, kun ne taas alaa opiskeleville ovat itsestään selviä. Eli miten tehdä kirjasta mielenkiintoinen ja ymmärrettävä, ilman että tekstiä täytyy latistaa liian yksinkertaiseksi? Tässä löytyy vielä haastetta ja varmaan pari älähtämistäkin jonkin opiskelualan taholta.

Olemme myös huomanneet, että koko ajan oppii uutta, kun selvitetään ja tutkitaan materiaalia näyttelyyn. Työn ohessa voi helposti unohtaa, että jonkun muun tietämys ilmastonmuutoksesta voi jäädä siihen, että sanan on ehkä muutaman kerran kuullut, ja siinä kaikki.

Näitä on hyvä miettiä tämä viikko, kun lähdemme Leville katsastamaan näyttelypaikan Levi Summitiin ja tapaamaan muutamia yhteistyökumppaneita. Ehkä siinä sivussa voimme myös hiukan parantaa maailmaa tällä meidän ilmastonmuutostietämyksellä!

G8-kokous

Johtavien teollisuusmaiden vuotuinen huippukokous päättyi eilen L'Aquilassa Italiassa. Kokoukseen osallistuivat Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Venäjän, Ranskan, Britannian, Saksan ja Italian johtajat. EU:ta edustivat komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt. Kokous keskittyi tänä vuonna maailmantalouden, Pohjois-Korean ydinohjelman ja maailmankaupan ohella myös ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi monet valtiojohtajat saapuivat paikalle sähköautoilla. Ilahduttavaa on se, että ilmastonmuutos nähtiin kokouksessa kohtalonkysymyksenä maapallon tulevaisuudelle ja sen eteen todella halutaan tehdä töitä.

Ilmastoneuvotteluissa sovittiin, että lämpötilan nousu pysäytetään kahteen asteeseen. Merkittävää on, että presidentti Obaman johtama Yhdysvallat hyväksyi päätöksen. Aikaisemmin Bushin hallinto vastusti tavoitteisiin sitoutumisen. Kahden asteen nousun ei pitäisi vielä aiheuttaa ratkaisevia muutoksia elinoloissa. Käytännössä tämä tarkoittaa 50–80 prosentin leikkauksia hiilidioksidipäästöissä teollisuusmaissa sekä kehittyvissä maissa vuoteen 2050 mennessä. Kuitenkin käytännön toimet tavoitteeseen pääsemisestä jäivät ratkaisematta. Tämä on jo aiheuttanut kritiikkiä esimerkiksi ympäristöjärjestöiltä. Valtiot voisivat asettaakin välitavoitteita. Esimerkiksi EU:lla on 202020-tavoite, joka tarkoittaa sitä, että päästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Ongelmana on se, että kasvavat taloudet, kuten Intia ja Kiina vastustavat teollisuusmaiden esittämiä päästörajoitteita. G8-maat eivät ole esittäneet konkreettisia toimenpiteitä siitä, miten päästörajoitteisiin sitoutuminen rahoitetaan kehittyvissä maissa. Uusien, luontoa säästävien teknologioiden kehittäminen kehittyviin maihin ei ole ilmaista. Ja toki kehittyvät maat kokevat epäreiluksi sen. että he eivät voi edetä kehityksessään samaan tapaan kuin me olemme sen tehneet. Näin ilmastonmuutos voi muuttua jopa protektionismin välineeksi.

Kokous oli kokonaisuudessaan merkki oikeasta suunnasta. Mutta vielä pitäisi sopia keinoista ja rahasta, sillä vasta ne veisivät asiaa konkreettisesti eteenpäin. Lisäongelmia tilanteeseen ja tavoitteisiin sitoutumiseen tekee vielä tämänhetkinen taloudellinen tilanne, jolloin vähän jokaisella tuntuu olevan tärkeämpää mietittävää kuin ilmaston lämpeneminen. Mutta onhan tässä vielä kesää ja vuotta jäljellä ennen Kööpenhaminan kokousta, jotta myös kehittyvät maat saataisiin mukaan ilmastosopimukseen.

Ständisuunnitelmia

Viime päivät ovat pitkälti menneet näyttelyyn tulevien interaktiivisten toimintapisteiden, eli ständien suunnittelussa. Näyttely on jaettu neljään alueeseen, joita ovat historia & tulevaisuus, asuminen, liikenne sekä energiatekniikat. Kuhunkin alueeseen kuuluu 2-3 ständiä. Näyttelyn alkuun tulee Lapin yliopiston lustosarja, jonka tarkoituksena on johdattaa kävijä ilmastonmuutoksen historiaan. Ilmasto on vaihdellut miljoonien vuosien ajan välillä hyvinkin rankasti lämpimien aikojen ja jääkausien välillä. Puut toimivat hyvinä historian kertojina, sillä puiden lustorenkaista voi tarkastella ilmaston vaihteluita satojen tai jopa tuhansien vuosien takaa. Vuosirenkaita voisi tarkastella esimerkiksi siirrettävän suurennuslasin avulla. Näyttelyn alkuosaan suunniteltiin myös jonkinlaista kasvihuonetta, johon mennessään voi konkreettisesti kokea lämpötilan muutoksen. Toteuttaminen vaatii vielä lisäsuunnittelua. Ja jotta kävijä saadaan vielä kunnolla herätettyä todellisuuteen, että mistä tässä kaikessa ilmastonmuutoksessa oikein on kysymys, nostetaan heti epämiellyttävä tulevaisuuden näkymä kehiin, mikäli mitään ei tehdä. Vesi valtaa alaa-ständin tarkoitus on näyttää miltä jokin maisema näyttää mikäli vedenpinta nousee. Vaihtoehtoja tähän ständiin on ollut varmasti eniten. Ehdotukset ovat vaihdelleet legokaupungin rakentamisesta google maps-tyyppiseen sovellukseen, joissa voi nähdä miten alueet jäävät veden alle sen noustessa. Tällä hetkellä vahvimpana on pienen "huoneen" rakentaminen, jossa voi ikään kuin mökkipirtistä seurata ikkunasta vaihtuvaa maisemaa. Ääniefekteillä saadaan lisäksi elävyyttä ja vaikuttavuutta. Tämä ständi kuuluu myös tulevaisuus-osioon, joka sijoitetaan näyttelyssä keskelle, jolloin siihen voi tutustua heti aluksi tai sitten lopussa. Kun kävijä on saatu näin hieman valveutuneeksi, on sitten hyvä jatkaa muihin osastoihin. Samalla voi miettiä omia kulutus- ja elämäntapojaan, mikäli ei halua jäädä veden alle.

Asumisosastossa pääsee polkemaan kahdella kuntopyörällä. Pyöriin yhdistetään generaattori, jossa polkemalla tuotettua sähkötehoa mitataan ja verrataan kodinkoneiden kulutukseen. Mitä lujemmin polkee, sitä enemmän syttyy valoja ja havainnollistetaan miten esimerkiksi ensin fööni, sitten mikro, imuri ja pesukone käynnistyvät. Että siinä on sitten mukava polkaista kaverin kanssa ja kilpailla kumpi saa ensin tukan kuivaksi. Toisena pisteenä on tietokonepohjainen sovellus, joka laskee rakennuksen energiankulutuksen muuttumisen, kun eristystä, ilmanvaihtoa, ulkolämpötilaa tai muita olosuhteita muutetaan.

Liikenneosastossa esitellään rautatieliikennettä ilmastolle ystävällisessä valossa joko pienoisrautatien tai tietokonepohjaisen mallin avulla. Toisena ständinä on ajosimulaattori, joka havainnollistaa ajotapojen vaikutusta polttoaineen kulutukseen ja päästöihin. Lisäksi on vertailua tavallisen auton sekä hybridi- ja sähköauton välillä. Kolmantena ständinä on päästölaskuri, jossa voi vertailla matkoja erilaisten kulkuvälineiden välillä. Suunnitteilla on iso pöytä, jonka keskellä on Euroopan kartta sekä neljä näyttöä. Jokaiselta näytöltä voi omalla värillään valita matkan esimerkiksi kahden pääkaupungin välillä vaikka lentokoneella tai junalla. Jokaisesta kaupungista/maasta voisi myös niitä klikatessaan saada jotakin pientä triviatietoa, kuten mitä ne ovat tehneet ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Energiatekniikkapuolella voi tutustua tuulivoimalan rakenteeseen ja toimintaan animaatioiden ja pientuulivoimalan avulla. Jokin vertailu tuulivoimaloiden ja tunnettujen rakennusten sekä ihmisen välillä myös havainnollistaisi kuinka valtavia tuulivoimalat ovat. Eli mistään pikkuhyrristä ei ole kysymys. Toinen ständi on tietokonepohjainen ohjelma, joka simuloi tehdaspuiston materiaalivirtoja. Ideana on peli, jossa tarkoitus on saada jätteet ja raaka-aineet osumaan yhteen niin, että tehdas tuottaa mahdollisimman vähän jätettä. Lisäksi esitellään vielä energiantuotantoon käytettyjä polttoaineita sekä vertaillaan määriä, kuinka paljon kutakin ainetta tarvitsee tiettyyn määrään tuottaa energiaa. Esimerkiksi pieni hippunen uraania vastaa isoa kasaa hiiltä. Koska oikeaa uraania meillä ei sattuneista syistä ole käytössä, ajattelimme värjätä hiekkaa keltaiseksi muistuttamaan uraanin oikeaa ulkonäköä. Eli sinne vaan bensat, halot ja hiekat vierekkäin ja pienet informaatiot viereen mihin mitäkin käytetään.

Olemme myös miettineet hiilijalanjälkitestin tarpeellisuutta. Nykyään niitä voi tehdä monessa paikassa ja totesimme, että eri testien tulokset vaihtelevat hyvinkin paljon. Toisessa testissä saattavat elintavat vaatia parikin maapalloa, toisessa vain puolet maapallosta. Päätimmekin sen sijaan nostaa esiin vesijalanjäljen. Lähitulevaisuudessa vesi aiheuttaa suurimpia ongelmia koko maapallolla ja veden kierron muutoksista on olemassa inhottavia skenaarioita. Meillä Suomessa ei ole suurta hätää, koska täällä vettä on aina ollut riittämiin, mutta tilanne muuttuu jo Etelä-Eurooppaan mentäessä puhumattakaan alueista, joissa puhdas vesi jo valmiiksi on lähes olematon luonnonvara. Että meilläkin voi täällä tuhansien järvien maassa tulla tukalat paikat, mikäli öljysodat muuttuvat vielä vesisodiksi. Mutta siitähän tässä ilmastonlämpenemistä vastaan olevassa kamppailussa onkin kyse: ekologisia muutoksia on jokaisen tehtävä yhteisen hyvinvoinnin vuoksi, sillä vain oman edun ajaminen on lopulta sama kuin pilkan osuminen omaan nilkkaan. Ja siinä kun samalla parit korallit ja muut ekosysteemit lähtevät huitelemaan kaiken kylkiäisenä, niin ei voida enää väittää etteikö ihmisellä olisi jotakin tekemistä tämän nopean ilmastonmuutoksen kanssa. Eli vesijalanjälki myös esitellään näyttelyssä.

Eli tässä nyt lyhykäisyydessään tämän hetken ständisuunnitelmat.

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa kirjan tekstien yhteenkasaaminen ja tyylin yhtenäistäminen. Kirjasta tehdään myös esite, jota voidaan jakaa eteenpäin. Alamme myös suunnitella näyttelyyn tulevien postereiden tekstejä.

Tässä vielä parit ääneen lausutut kommentit tältä viikolta:
"Siis jos Köpiksessä ei synny tuloksia, niin... mehän kuollaan"
"Voiko päästökaupoilla tehdä pyramidihuijausta?"
"Save water, drink Coke"

Hyvää viikonloppua!