G8-kokous

Johtavien teollisuusmaiden vuotuinen huippukokous päättyi eilen L'Aquilassa Italiassa. Kokoukseen osallistuivat Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Venäjän, Ranskan, Britannian, Saksan ja Italian johtajat. EU:ta edustivat komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt. Kokous keskittyi tänä vuonna maailmantalouden, Pohjois-Korean ydinohjelman ja maailmankaupan ohella myös ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi monet valtiojohtajat saapuivat paikalle sähköautoilla. Ilahduttavaa on se, että ilmastonmuutos nähtiin kokouksessa kohtalonkysymyksenä maapallon tulevaisuudelle ja sen eteen todella halutaan tehdä töitä.

Ilmastoneuvotteluissa sovittiin, että lämpötilan nousu pysäytetään kahteen asteeseen. Merkittävää on, että presidentti Obaman johtama Yhdysvallat hyväksyi päätöksen. Aikaisemmin Bushin hallinto vastusti tavoitteisiin sitoutumisen. Kahden asteen nousun ei pitäisi vielä aiheuttaa ratkaisevia muutoksia elinoloissa. Käytännössä tämä tarkoittaa 50–80 prosentin leikkauksia hiilidioksidipäästöissä teollisuusmaissa sekä kehittyvissä maissa vuoteen 2050 mennessä. Kuitenkin käytännön toimet tavoitteeseen pääsemisestä jäivät ratkaisematta. Tämä on jo aiheuttanut kritiikkiä esimerkiksi ympäristöjärjestöiltä. Valtiot voisivat asettaakin välitavoitteita. Esimerkiksi EU:lla on 202020-tavoite, joka tarkoittaa sitä, että päästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Ongelmana on se, että kasvavat taloudet, kuten Intia ja Kiina vastustavat teollisuusmaiden esittämiä päästörajoitteita. G8-maat eivät ole esittäneet konkreettisia toimenpiteitä siitä, miten päästörajoitteisiin sitoutuminen rahoitetaan kehittyvissä maissa. Uusien, luontoa säästävien teknologioiden kehittäminen kehittyviin maihin ei ole ilmaista. Ja toki kehittyvät maat kokevat epäreiluksi sen. että he eivät voi edetä kehityksessään samaan tapaan kuin me olemme sen tehneet. Näin ilmastonmuutos voi muuttua jopa protektionismin välineeksi.

Kokous oli kokonaisuudessaan merkki oikeasta suunnasta. Mutta vielä pitäisi sopia keinoista ja rahasta, sillä vasta ne veisivät asiaa konkreettisesti eteenpäin. Lisäongelmia tilanteeseen ja tavoitteisiin sitoutumiseen tekee vielä tämänhetkinen taloudellinen tilanne, jolloin vähän jokaisella tuntuu olevan tärkeämpää mietittävää kuin ilmaston lämpeneminen. Mutta onhan tässä vielä kesää ja vuotta jäljellä ennen Kööpenhaminan kokousta, jotta myös kehittyvät maat saataisiin mukaan ilmastosopimukseen.