Mietteitä kirjan tyylistä

Kun kahdeksan korkeakouluopiskelijaa, tai jo valmistunutta, pannaan työskentelemään keskenään muutamaksi kuukaudeksi ilmastonäyttelyn parissa, lopputulos on ennen kaikkea mielenkiintoinen. Kun tiimiin on yhdistelty pääasiassa teekkareita, kauppatieteilijä ja joku hassu valtiotieteilijä, vaihtelevat näkökulmat, prioriteetit sekä asioiden hahmotus aika lailla.

Ennen kaikkea tämä on näkynyt tulevan kirjamme tekemisessä. Kirja suuntautuu voimakkaasti tulevaisuuden energiatekniikoihin ja niiden esittelyyn. Totesimme, että tällä hetkellä, ainakaan Suomesta, ei löydy vastaavaa, pääasiassa energiaa ja ilmastonmuutosta käsittelevää kirjaa.

Aihealueet jaettiin heti kesän alussa ja jokainen on liittänyt valmiin tekstinsä yhteiseen kansioon. Kun koko raakileversion luki ensimmäistä kertaa, vaikutelma oli melko sekava ja jokaisen oma kirjoitustyyli erottui selvästi. Keskustelua onkin käyty siitä, mitä tyyliä lähdemme jatkossa tavoittelemaan. Onko kertova, kansantajuinen ja selkeä teksti helpommin ymmärrettävää vai muuttuuko se helposti naiiviksi ja jaaritteluksi? Vai lyömmekö vain tylysti faktat pöytään tai viljelemmekö ”eri mittakaavassa tapahtuvia ilmiöitä, jotka tapahtuvat tietyissä puitteissa jonkin toimijan taholta, joka taas tapahtuu jonkin toimesta käsiteltäessä esimerkiksi näiden tahojen tasolla toimivien toimien vastakkainasetteluina”-tyyppisiä lauseita. Edellä oleva esimerkki on hyvin kärjistetty, mutta varsinkin englanninkielisiä lähteitä luettaessa teksti helposti muuttuu kirjoitusvaiheessa liian kankeaksi ja tällaisia kamaluuksia on jouduttu heivaamaan melko rankalla kädellä. Ongelmana ovat myös liian teknillinen kieli ja termit. ”Primäärienergia”, ”energiaintensiivinen”, ”lauhdevoima”, ”prosessiteollisuus” sekä monet muut voivat olla täysin vieraita sanoja maallikoille, kun ne taas alaa opiskeleville ovat itsestään selviä. Eli miten tehdä kirjasta mielenkiintoinen ja ymmärrettävä, ilman että tekstiä täytyy latistaa liian yksinkertaiseksi? Tässä löytyy vielä haastetta ja varmaan pari älähtämistäkin jonkin opiskelualan taholta.

Olemme myös huomanneet, että koko ajan oppii uutta, kun selvitetään ja tutkitaan materiaalia näyttelyyn. Työn ohessa voi helposti unohtaa, että jonkun muun tietämys ilmastonmuutoksesta voi jäädä siihen, että sanan on ehkä muutaman kerran kuullut, ja siinä kaikki.

Näitä on hyvä miettiä tämä viikko, kun lähdemme Leville katsastamaan näyttelypaikan Levi Summitiin ja tapaamaan muutamia yhteistyökumppaneita. Ehkä siinä sivussa voimme myös hiukan parantaa maailmaa tällä meidän ilmastonmuutostietämyksellä!